Post by Riina Tervo on Mar 27, 2016 13:44:22 GMT
Hei, täällä puhuu Nessan onnellinen omistaja
Mie olen Riina, kavereiden kesken vain Rillu tai Rilla - kumpikin käy. Olen 17-vuotias, joka etsii elämälleen tarkoitusta tai suoraan sanoen en tiedä mitä elämäntäni haluan. Toisen asteen opintolinja pitäisi valita, mutta mikään ei tunnu erityisemmin kiinnostavan, paitsi ratsastus. Perheeseeni kuuluu lisäkseni isä ja äiti sekä 3-vuotias beaglepoika Iiro. Ainoana lapsena olen joutunut usein kiusan kohteeksi, sillä moni elää kuvitelmassa, jossa perheen ainokaiset saisivat kaiken tuosta vain - eihän se näin ole. Onneksi olen saanut tehdä töitä silloin tällöin läheisessä kyläkaupassa, josta ansaitsin rahat omaan ensimmäiseen poniin Nessaan. Perheemme ei ole varakas, joten meidän on täytynyt tulla toimeen vähemmällä.
Mie olen Riina, kavereiden kesken vain Rillu tai Rilla - kumpikin käy. Olen 17-vuotias, joka etsii elämälleen tarkoitusta tai suoraan sanoen en tiedä mitä elämäntäni haluan. Toisen asteen opintolinja pitäisi valita, mutta mikään ei tunnu erityisemmin kiinnostavan, paitsi ratsastus. Perheeseeni kuuluu lisäkseni isä ja äiti sekä 3-vuotias beaglepoika Iiro. Ainoana lapsena olen joutunut usein kiusan kohteeksi, sillä moni elää kuvitelmassa, jossa perheen ainokaiset saisivat kaiken tuosta vain - eihän se näin ole. Onneksi olen saanut tehdä töitä silloin tällöin läheisessä kyläkaupassa, josta ansaitsin rahat omaan ensimmäiseen poniin Nessaan. Perheemme ei ole varakas, joten meidän on täytynyt tulla toimeen vähemmällä.
Hevosten parissa olen viettänyt suuren osan elämästäni, sillä perhetuttavillamme on pienehkö talli aivan kivenheiton päässä, jossa olen säännöllisesti käynyt auttelemassa talliaskareissa kuin hevostenkin hoitamisessa ja ratsastamisessa. Pienestä tytöstä saakka olen haaveillut oman ponin omistamisesta, mutta perheemme elämäntilanne on ollut pitkän aikaa huono eikä niinkin suuriin summiin olisi ollut varaa. Aloitin säästämisen parivuotta sitten ja sain kokoon aika mukavan summan, jolla lähdin ponia etsimään. Kuukausien etsinnän jälkeen löysin Nessan, joka oli juuri tuotu suomeen erään paikallisen ratsastuskeskuksen toimeesta. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Niimpä sijoitin säästörahani tuohon olentoon, joka toi elämälleni jonkinlaisen tarkoituksen.
Palataampas takaisin minuun; olen luonteeltani iloinen ja hyväntuulinen persoona, vaikka ulkoisesti voisi olettaa jotain muuta. Pahimassa iässä elävänä nuorena tyttönä piiloudun aina paksun meikkikerroksen alle, vaikka vähemmälläkin voisi pärjätä. Tulin sitten kaupunkiin, kaverille tai vain tallille, olen aina tälläytynyt viimeisen päälle. Teen mielelläni tuttavuutta uusiin ihmisiin, vaikka alkuun saatan vaikuttaa ujolta. Huonona puolena on, että lannistun helposti, jos mikään ei mene kerralla nappiin olen valmiina heittämään hanskat tiskiin. Pitkää pinnaa ei minulta siis löydy, vaikka Nessan kanssa niitä tarvittaisiin välistä enemmän ja vähemmän.
Mitä olisi arki ilman tarkkaa ohjeistusta?
Loimitus:
- yli -5 asteen pakkasella fleeceloimi pihalle
- yli -15 asteen pakkasella toppaloimi pihalle
- sateisella säällä sadeloimi
- kuivatukseen talvella fleeceloimi
- kesällä ei loimiteta!
Liikuttaminen:
- sileällä koulusatula, esteillä estesatula
- aina ratsastettaessa pintelit joka jalkaan
- ratsastettaessa ei tarvitse raippaa
Ruokinta:
- kuivaheinää 2kg - 2kg - 2kg
- kauraa ja Racing progressia 1,5l päivässä
- iltaruokaan pellavaa, öljyä ja 0,5dl kivennäistä turvotettuna
- karsinassa aina nuolukivi
Nessa ainakin on näyttänyt viihtyvän, mielellään ulkoilee hevosporukassa ja Ruu, joka tamman karsinanaapuriksi siirtyi eilen, ei myöskään ole tuottanut silminnähden mitään päänvaivaa ponille.