fwb-t. Charmelle

Lokakuun alku ja koeviikolle valmistautuminen häämöttivät tulevan viikonlopun suunnitelmissa, ruskan väreihin pukeutuneet puut saivat aikaan pieniä kauhunpuistatuksia tulevan talven ajatuksesta. Tummanruunikko puoliveritamma seisoi maltillisena paikallaan, korvat sinkoilivat suuntaan ja toiseen sen kuunnellessa vieraan tallipihan tapahtumia. Ratsukko ratsukolta aloimme olemaan valmiita suuntaamaan Viitaniemen maastoihin rentouttamaan ajatuksemme ja nauttimaan hevosista ja seurastamme, ja kun viimeinenkin poni oli saanut kuskin selkäänsä, Sinte komensi joukkion liikkeelle.

Lehdet pöllysivät kavioissa seitsenhenkisen seurueemme kulkiessa Rantatietä, ja sen jälkeen Rantapolkua pitkin rauhalliseen tahtiin. Iloinen keskustelu kaikui vielä modernisoitumiselta ja kaupungin melskeeltä säilyneessä, koskemattomassa luonnossa kun nelijalkaiset jatkoivat matkaansa - osa rentoutuen ja rauhallisen luottavaisesti, osa hieman hämmentyneinä uusista metsistä, pelottavista puskista ja sinne tänne aina välillä sinkoilevista linnuista. Menna kuului enemmänkin jälkimmäiseen joukkoon, mutta muiden hevosten läsnäolo kitki siitä kuitenkin pois suurimmat pelot möröistä ja päällekäyvistä siivekkäistä, se ei siis muutamien steppiaskeleiden ja kaiken oudon pällistelyn lisäksi tehnyt elettäkään suuremmista säikähdysrituaaleista.

Niitylle päästessämme Menna innostui aakeasta laakeasta maisemasta, mutta pääsimme yli kuitenkin ilman mitään ylimääräisiä kommelverkkejä. Revenance Studin ohi kuljimme ison tien kautta, mutta sen jälkeen matka jatkui taas polkuja pitkin aina Pirunpolulle saakka, josta siirryimme takaisin tasaisemmalle maalle, Harjulenkille. Siitäpä ei sitten ollutkaan kovin pitkä matka enää Metsälammen tilalle, josta hevoset vietiin talliin ja siirryttiin nautiskelemaan saunan lämmöstä. Kyllä tällainen rentoutus kelpaisi joka koeviikon keskellä!